11.01.11 Loppusyksyn agikisailut ei menneet Myrskyn kanssa kovinkaan hyvin. Vuoden 2011 SM-nolliakin on kasassa vasta kolme. Eikä tietenkään vielä sitä tuplaakaan. Mihinkään talven kisoihin ei olla vielä ilmoittauduttu. Myrskyn kanssa ykkösasiaksi on valikoitunut uudet jutut. Katsotaan kuinka siellä edetään. :) Agilityä kuitenkin jatketaan täydellä innolla ja edelleen tavoitteena SM-kisat ja jossain unelmissa siintelee se valionarvokin. Ei kai sitä jo ansaittua sertiä kannata hukkaan heittää. ;)

12.09.10 Myrskyn kanssa ollaan kisailtu elo-syyskuussa agilityssä kaksi neljän startin viikonloppua ja rotumestaruudet Nastolassa. Rotumestikset meni persielleen. 2 x hyl Mujusen koiraflipperiradoilta. Eka rata oli oikeasti aika paha. Kerättiin heti alkuunsa kolme kieltoa --> hyl ja sitten vielä hyllytettiin kahteen muuhunkin paikkaan... Viisi viimeistä estettä sentään meni tosi hyvin. :D Hyppäri oli ihan mentävä, mutta tein pöllön virheen ja se kosahti sitten siihen. Tällä radalla oli neljä suoraa putkea, jotka suoritettiin yhteensä viisi kertaa ja kolmesti mentiin putkesta putkeen. Myrskyn äitee Mirkku kirmaili Riitan ohjaamana rotumestariksi! Niin ja vielä viime viikonloppuna piirinmestariksi. Hyvä Töpö!

Elokuun lopussa oli KAS:n kisat upeissa olosuhteissa Virpiniemessä. Tekonurmialusta oli loistava ja lenkkimaastot hienot, vaikka uunituore golfkenttä on mahtavia maastoja aikalailla vienytkin. Tuomarina Sari Mikkilä. Tykkään Mikkilän radoista ja hän jaksaa aina olla mukava ja hyväntuulinen. Eka rata surkea hyl, hyppäri loistava vitska, kolmas rata hyvä 15 ja vika rata hieno nolla, sijoitus viides.

Tänäviikonloppuna OKK:n kisat Haukkukeitaalla. OKK:n agikenttä on kyllä edelleen yks mun lemppareista. Alusta on oikein hyvä ja läheinen pururata tarjoaa hyvät mahdollisuudet verkkalenkeille. Tuomarina uus tuttavuus Seppo Savikko. Radat olivat haastavia ja osin etenkin makseille kovin ahtaita. Haastavuus radoille oli kuitenkin saatu ilman turhia kikkailuja, joten ne olivat varsin mukavia, eikä missään nimessä edes huippuvaikeita. Mukavaa oli, kun radoilla testattiin monipuolisesti koirakon osaamista ja useisiin paikkoihin oli mahdollista tehdä useampia vaihtoehtoisia ohjauskuvioita. Eka radalla tehtiin hieno nollarata, sijoitus kolmas ia alittui reilut neljä sekkaa. Keppien varmisteluun meni sen verran aikaa, että siinä meni kakkossija ja serti. Ilman varmistelua ois varmaan sitten paukahtanut vitska tai hylly, joten parempi näin. Ja nolla on nolla on nolla. :) Kakkosradalla Myrkky sitten varasti lähdössä sen verran komeesti, ettei tiukan aloituksen kanssa ollut mitään mahdollisuuksia. Myrsky hyppäsi kolmoshypyn väärään suuntaan ja sitten sen jälkeen ilman virheitä maaliin. Sunnuntain radat myös hyviä. Koira kuulolla ja oma ohjaus reilassa muuten, paitsi hyppärillä unohdin ohjata, ja olettamallahan tämä homma ei suju ja hylky paukahti. Tosin oli vähän tietoinen riski, kun oli jo vitska alla. Viikonlopun viimeiseltä radalta otettiin kepeiltä ihmeellinen häröilyvirhe, jossa paloi aikaa reilusti. Kontakteilla Myrsky vietti myös laatuaikaa. Silti aika riitti nippanappa ihanneaikaan. Tuloksena siis vitska ja ia alittui reilun sekunnin.

Niin ja osallistuttiinhan me Nastolassa sunnuntaina vielä erkkariinkin. Myrskyn tulos: VAL ERI2 PU3. Jee. Myrsky oli mukana myös S-D -kasvattajaryhmässä, joka sai KP:n ja oli ROP ja BIS2.

14.07.10 Huh, kun on kuumaa! Eilen ilallla oli upea ukkonen, mutta sekään ei ilmaa viilentänyt. 30° C näyttää mittari varjossa. Onneksi on sentään pilvistä. Lauantaina kisattiin Kokkolan KLAGissa. Kaksi haastavaa rataa, kaksi hylkyä. Itse olin tosi surkea ja ohjausvirheen jälkeen hajos koko pakka. Myrsky irtoili hienosti, joskus jopa oikeille esteille. ;) Pujotteli kyllä taas hitaasti. Ei niin hitaasti kuin viime kisoissa, mutta ei niin nopeasti kuin normaalisti.

Sunnuntaina treenailtiin Riian ja Raisan kanssa jälkeä ja tottista. Ottaen huomioon pitkän tauon ja todella vaikeat olosuhteet, jälki meni yllättävän hyvin. Tarkasti, syvällä nenällä Myrsky jäljesti. Tottiksetkin meni ihan mukavasti.

Rupeis nämä helteet kyllä jo riittämään. Koiraa ei oikein viitsi lenkittää kuin yöllä. Päivällä ainoa järkevä liikuntamuoto on uiminen. Eilen oli agitreeneissäkin niiiiin tukalat oltavat. Tehtiinkin sitten vain kaksi lyhyttä pätkää, ettei koirat (ja ohjaajat) aivan läkähdy. Lopetettiin molemmat pätkät pujotteluun, jonka päässä palkka. Myrkkynen meni kuin raketti vaikka jäin itse seisoskelemaan edelliselle esteelle. :) pitäisi muistaa välillä palkata pujottelunkin jälkeen!

09.07.10 Jäi nollat keräämättä agilityn SM-kisoihin (ja karsintoihin) tupla ois ollut (ja se nollavoittokin), mutta kaksi nollaa jäi uupumaan. Talven treenit jäi aika vähälle kovien pakkasten ja sekä oman sairastelun takia. Useampi viikko pidettiin treeni- ja kisataukoa myös kun paranneltiin Myrskystä hampaanjälkiä, jotka se sai tottistreeneissä. Sitten vielä viimeinen nollienkeruumahdollisuus jäi, kun Myrskylle iski silmätulehdus. No, kaikesta huolimatta, mahdollisuuksia nollien keräämisen olisi kyllä ollut, mutta kun ei, niin ei.

Toukokuussa kaksi kisaviikonloppua, niistä kaksi nollaa ja yksi yliaikanolla (0,36). Hailuodossa kisailtiin kaksi rataa Juhannuspäivänä. Hyl ja hemmetin hyvä vitonen. Toissapäivänä OKK:n iltakisoissa hyvä nolla. Oma ohjaus kunnossa ja Myrsky hyvin kuulolla. Myrsky veti melkien koko puomin kolmella jalalla, kun se neljäs kauhoi ulkopuolella. Onneksi ei kuitenkaan pudonnut. Pujottelu oli törkeen hidas (jumia puomilla liukastelun jälkeen?), eikä puomikaan varmaan ihan nopein mahdollinen ollut. Aika siis ei todellakaan mikään huippu. Kuudensia oltiin. Voittoon (ja sertiin) ei olisi mitään saumoja ollut normaalivauhtisella pujottelullakaan, Thelma ja Riitta vetivät sen verran huimaa vauhtia (Hyvä Riitta ja Thelma!), mutta palkinnoille ehkä. :)

04.03.09 Viime perjantaina hypättiin aamulla Myrskyn kanssa junaan ja matkattiin Kokkolaan Riitan, Miran (myrskyn äippä) ja Pessin (maailman ihanin snakusteri-tyttö) luo. Neljän päivän visiittiin mahtui paljon toimintaa - treenejä ja lenkkeilyä - ja vähän löhöilyäkin.

Perjantaina päivällä treenailtiin agilityä. Myrsky (ja ohjaaja) olivat kai vielä vähän matkatunnelmissa, ei oikein sujunut. Ilallla vierailtiin Eijan ja pk. Vilin sekä lk. Sinnin luona. En ollut aiemmin nähnyt Sinniä livenä, oikein mukava uusi tuttavuus. Tosi mainion oloinen koira. :)

Lauantaina suunnattiin hakumetsään. Lunta oli mukavasti ja ees taas rämpiessä ja etenkin Myrskyn haukulle juostessa sain selän märäksi ja jalat hapoille.. Rotukirjo oli moninainen: kaksi karkkariholskua, lyhytkarvainen holsku, snautseri, lyhytkarvainen collie ja schapendoes. Toimivia koiria ja mukavia ohjaajia, kiitos kivoista treeneistä!

Sunnuntaina sitten kisailtiin epävirallisissa agilitykisoissa. Yllättäen Myrsky toimi kivasti ja sain ahtaalla radalla Myrskyn pysymään oikeilla esteillä. Muutama läheltäpiti -tilanne kyllä oli, mitenkäs muuten kuin ohjaajan myöhässäolon takia. Vauhti oli ihan ok, kontaktit tosin törkeän hitaat. Myrsky oli jopa ihan eka kisaavien radalla.

Maanantaina vielä käytiin vierailemassa Riitan ja Miran treeneissä. Myrsky toimi jälleen kivasti. Treenien jälkeen nopea vaatteidenvaihto ja asemalle. Juna oli vähän myöhässä, joten totta kai me oltiin sitten hyvissä ajoin asemalla. Loiks junaan, puoli kahdentoista aikoihin kotona. Myrskylle (ja vähän omistajallekin) ruokaa ja koisimaan.

Tutustuttiin uusiin lenkkeilymaastoihin, treenipaikkoihin ja ihmisiiin. Oikein mukava reissu siis. Kiitämme K-PKK:n porukoita, että saimme osallistua toimintaanne. Mukavia tyyppejä! :)

Ai niin. 21.2. Myrsky kävi agility-kisoissa. Eka rata kakkosissa meni hienosti. Nolla ja kakkostila. Muut kaksi rataa sitten hyllyiltiin.

Marraskuun kisoissa meno vain parani. Eka rata tosi hyvä, yksi rima tippui. Toka rata oli hyppäri. Alussa Myrsky meinasi varastaa, mutta lähdettiin loppujen lopuksi ihan hallitusti liikkeelle. Myrskyllä mieletön vauhti ja olinkin taas mukavasti myöhässä vähän siellä sun täällä. Pakko oli uskaltautua oikomaan ja antaa Myrskyn suorittaa esteitä itsenäisesti vähän kauempana. Hyvin onnistui tällä kertaa, tuloksena nolla. Se olikin sitten kolmas hyppisnolla..

Sunnuntaina aloitettiin kympillä. Kaksi rimaa tippui. Mun pitää vaan olla tarkempana, etten heiluttele käsiä sinne sun tänne, koska Myrsky reagoi niihin herkästi. Samoin ei kärsi vielä kaikin paikoin vedättää, koska kun Myrskylle tulee kiiree, se hyppää huolimattomasti ja rimoja tippuu. Myrsky kun ei välitä niistä kolinoista sitten tippaakaan.

Viimeisellä radalla oli sitten se viimeinen mahdollisuus saada se viimeinenkin tämän vuoden tavoite toteutettua, eli nousu kakkosiin. Mahtavaa rataa, kunnes Myrsky ampaisee putkesta kohti väärää estettä siitä huolimatta, että annoin sille koko ajan ääntä sen ollessa putkessa. No, mitä tekee Myrsky? Kiertää se väärän esteen ja jatkaa matkaa mun luo, ja oikealle esteelle. Se ei ylittänyt estelinjaa, eikä pysähtynyt missään vaiheessa, joten ei virhettä. Tulokulma seuraavalle hypylle oli siis ihan väärä. Tämän hypyn jälkeen oli kaksi hankalassa kulmassa olevaa hyppyä ja ansana Myrskyn lemppari A-este, joka oli vielä houkuttelevampi nyt, kun Myrsky tuli hyppyesteelle väärästä suunnasta. Selvittiin hankalasta paikasta kumminkin ilman virheitä. Vielä pari vaaranpaikkaa, keinun ja puomin kontaktit tarkasti ja kunnon hyppykäskyt ja nollalla maalissa! Ja mikä ihmeellisintä, siitä hirmuisesta lenkistä huolimatta, nopein nolla! Eikä siellä tainnut kukaan ainakaan kovin paljoa nopeampaa mennä.

Tämän vuoden tavoitteena oli jäljeltä JK2, agissa nousu kakkosiin ja tokossa avo1. Plakkarissa JK3 hitusta vaille ykköstuloksella, tokon avo1 ja agissa nousu kakkosiin! On se Myrsky vaan aika poika. Sanoisinpa, että kimpale kultaa. :)

Syyskuun eka viikonloppu meni reissussa. Perjantaina lähdettiin Myrskyn emän omistajan, Riitan, siskon kyydissä Kokkolaan, josta jatkettiin melkein samantien matkaa Riitan sekä Myrskyn emän Mirkun ja Pessi-snautserin kanssa Saarijärvelle, jossa pidettiin tämän vuoden haku- ja jälkirotumestaruudet. Pe-iltana istuttiin iltaa holskuporukassa ja yö vietettiin vanhalla koululla juhlasalin lattialla. Lauantaina sitten osallistuttiin kokeeseen reippaina uusissa PA-osaston asusteissa. Myrsky ja Mirkku kisasivat molemmat voi-jäljellä ensimmäistä kertaa. Valitettavasti molemmat jäivät nyt ilman tulosta. Iloinen olen Myrskyn täysistä janapisteistä ja täydellisestä työskentelystä erittäin vaativassa esineruudussa, josta siis irtosi myös täydet pisteet. Tuloksen kokeissa tekivät rotumestariksi kruunatut Maija ja lk. Litti (avo jälki) sekä Erja ja lk. Karri (voi jälki). Hyvä PA-osasto! Kokeen jälkeen ajeltiin Kokkolaan ja sunnuntaina herättiin nolla-tunnelmissa. Kalsarit ja pipo varusteina suunnattiin agikisoihin. Harmillisesti nolla-tunnelmat katosivat samaa tahtia kun lämpötila auringon mukana nousi. Myrskylle taas hyllyjä, kymppejä ja kontaktilla kökkimistä. Onneksi treenikaverit Tea ja Oona nappasivat nollan ja nousivat kakkosluokkaan! Oona kerkesikin kerätä yhteensä viisi nollaa ykkösistä! Tean kanssa sitten talkoiltiin ratahenkilöinä ja lähdettiin iltapäivällä ajelemaan kotia kohti hyvissä tunnelmissa, takapaksissa tuore kakkosluokkalainen ja taas uuden reissukaverin saanut Myrsky. Suurkiitos Tealle kyydistä! Myrskyn kanssa siis vaihdettiin viikonloppuna autoja tiheämpään kuin sukkia, mut päästiinpäs osallistumaan rotumestaruuksiin. :)

Ja nyt niihin huippu-uutisiin. :) Myrsky kävi lauantaina hakemassa vauhtia agikisoista taas hyllyn ja kympin verran. No, saatiinpa taas harjoitella kontakteja kisatilanteessa. Mutta mutta, vauhdin hakeminen kannatti, nimittäin sunnuntaina suunnattiin jälkikokeeseen ja pikku töppisjalka siellä työskenteli sen verran tiitterästi, että hankki itselleen koularin JK3, pisteillä 264 (m184 t80)! Poika jäljesti ihan mielettömän tarkasti ja noukki kaikki kepit epäröimättä. Janalta meni seitsemän pistettä (takajälki ja koira olisi voinut edetä hieman suorempaan) ja esineruutuun jäi harmittavasti yksi esine, pisteitä 21. Tottis oli ihan luokaton esitys. oltiin molemmat kuin laamannin lehmät ja minä vielä heittelin kapulaa miten sattuu. Koetin sitten tehdä kaiken koiralle mahdollisimman vaikeaksi. Ystävämme fakiiri Myrsky Myrkkynen mm. hyppäsi hyppynoudon takaisin ilman vauhtia, kun heitin kapulan niin lähelle estettä.. Liikkeestä istumisessa Myrsky meni maahan ja tuossa hyppynoudossa tiputti kapulan kun ravisteli päätään samalla kun oli kapulan kanssa esteen päällä. Toi kumminkin kapulan ilman lisäkäskyä. Muuten teki kaikki liikkeet ok, olisi vaan saanut olla huomattavasti paremmassa vireessä. Ja ohjaaja vois opetella laskemaan ne askeleet. Itsellä meni jotenkin kaikki ihan sekaisin kun koiran vire oli ihan törkeen huono ja meni sitten laskutkin sekaisin. Ei jäänyt paljosta kiinni ykköstulos, mutta Maija M:n sanoja lainatakseni: "jos lehmällä olisi renkaat, se olisi maitoauto". Siis jossittelu on turhaa ja iloitsen koularista ja siitä, että ihan selvästi myös ykköstuloksen saavuttaminen kolmosluokassa on mahdollista!

Toissa viikonloppuna viiletettiin Kokkolan 10-vuotis juhla KLAGissa. Tai siis Myrsky viiletti ja minä lähinnä seisoskelin paikallani. No sellasta se agility joskus on. :D Minä tienailin sitten talkoilemalla itselleni hyvää ruokaa ja huippuhienon KLAG-paidan!

Ai niin. Myrkkysestä tuli sitten myös S MVA JK2-koularin myötä.

Ekassa avoimen luokan jälkikokeessa 30.5. jätettiin kaksi keppiä metsään, esineet sentään löytyi molemmat, pisteitä 147, joten keskeytettiin maaston jälkeen.

1.6. käytiin Piteåssa mutka näytelmissä. Myrsky VSP SERT CACIB, Myrskyn emä Mira ROP SERT CACIB S MVA

7.6. TOKOn joukkue-sm. Myrsky nollasi noudon karkaamalla kapulalle ennen käskyä (muuten ihan nappi nouto..). Pisteet riitti kumminnkin ykköstulokseen. 168 pistettä ja sijoitus 15/44. Jos noudosta ois saatu 9 tai 10 oltaisiin vissiin oltu neljänsiä tai viidensiä..

Agilityssä tällä kertaa iltakisa. Myrskyn kanssa muuten hieno rata, mutta a-este imaisi pikku-kollin vähän väärään aikaan ja hyllytettiin sitten jälleen kerran. Juoksin myös Julin kanssa kun Airan jalka oli kipeänä ja Julin kanssa tehtiin vitonen. Kepeiltä tuli taas Julille kielto, kun se itsepäisesti aina aloittaa väärältä puolelta.

15.6 Toinen avoimen luokan jälkikoe. Tällä kertaa Kajaanissa. Maasto pelasi hienosti. Kaikki kepit löytyi ja esineet oli taskussa kahdella pistolla. Janalta meni kolme pistettä ja esineistä miinustettiin yksi, kun Myrsky vahingossa tipautti ekan esineen sitä tuodessaan. Maastosta siis 196 pojoa. Tottis sitten menikin päin seiniä. Paikallaolo, seuraaminen ja jäävät liikkeet erinomaista ja erittäin hyvää ja sitten ne meidän hyvät liikkeet eli noudot meni ihan plörinäksi. Myrsky karkasi jälleen kapulalle, hyppyesteen kiersi tullessa ja a-esteen mennessä. Eteenmenossa bongasi jonkun merkin kentän laidalla ja meni sinne pönöttämään. Kun maahan-käskyä ei kuulunut, niin se lähti sitten huiteleen ja kadotti korvansa. Eteenmeno siis nollille. :( Pisteitä yhteensä 68, että ei sitten paljosta jäänyt kiinni. Mutta ei tommosella tottiksella kyllä koularia ansaitsekaan saada..

22.6 Juhannusagilitykisat Rokualla. Eka rata 15 vp haastavalla mutta hauskalla ruotsalaistuomarin radalla. Tyystin omia mokia taas. Toka rata oli vauhti-iloittelua Salme Mujusen radalla. Tuloksena nolla, ia alittui parikyt sekuntia ja sijoitus oli neljäs.

25.05.08 Juuri kotiuduttiin Myrskyn kanssa reissusta. Perjantai-iltapäivänä minä ja Batman loikattiin junaan ja matkattiin Tampereelle, jossa meitä oli vastassa (talvella Oulusta Tampereelle muuttaneet) ihminen Marja, pemu-corgi Nemi sekä siperiankissa Renttu. Tukevan iltapalan, pikku lenkin sekä kuulumisten vaihdon jälkeen koisimaan.

Lauantaiaamuna sitten ajeltiin Nokialle ja vietiin Myrsky koirien Särkänniemeen, matkaoppaamme Minnan sanoja lainatakseni. Myrsky siis kipaisi luonnetestissä. (pisteet>>) Loppupäivä vietettiin kesäpäivää Kangasalla Myrskyä ja Nemiä ulkoiluttaen, Roineen armaisia aaltoja ihaillen sekä vanhoja autoja ihmetellen. Illalla syötiin vatsat piukeiksi grilliruokaa Minnan luona. Myrskyn viikonloppureissun kohokohta tapahtui näissä kekkereissä, kun se sai kakata Perttu-riisenin pihalle. Plop.

Sunnuntai vietettiin maaseutumatkaillen Tampereen ympäristössä. Strutseja (pelottavat hissipäät ja ihmeelliset varpaat), ylämaankarjaa (kivat tukat), pupusia, lintusia ynnä muita elikoita. Pälkäneen rauniokirkko ja jäätelöä laiturilla. Koirien kanssa kallioisessa metsässä humpalla. Huippua. Mahat täyteen Marjan tekemää pitsaa (mää vähän autoin, vaikka enimmäkseen koitin pysyä pois tieltä) ja sittenpä jo vääntäydyttiin Oulun junaan torkkumaan.

Tampereelle reissataan Myrskyn kans toistekin. Myrskyn rinsessa jäi sinne. Nyt nukkumaan. Moro.

Eilen vietettiin Suomen Hollanninpaimenkoirien epävirallisen Pohjoisen alaosaston vuoden päätapahtumaa eli kaudenkaatajaisia. Päivällä treenailtiin tuulessa ja tuiskussa ja illalla saunottiin ja syötiin hyvin Patamäen yksikön tiloissa. Alaosastommehan on käsittämättömän ;) menestyksekäs ja aktiivinen, joten jälleen vuoden aikana oli tuloksia tullut sekä käyttö- että näyttöpuolella, sekä kotimaassa että ulkomailla. Sankarit luonnollisesti palkittiin ja jälleen yksi alaosastolaisista yllätettiin Frederikillä! Kyllä elo on yhtä juhlaa Holskujen Pohjoisen ala-osastossa...

Lauantaiaamu alkoi jännittämisellä, niin kuin kaikki mun koeaamut. Väkisellä sain syötyä aamupalaksi yhden jugurtin sen tavanomaisen tuoremehulasillisen lisäksi. Koepaikalla oli onneksi hommaa sen verran telttojen pystytyksen kanssa, että melkein unohdin hetkeksi jännittämisen. Siis vain hetkeksi ja vain melkein. Kymmeneltä päästiin kehään. Tuomarina näissä holskujen rotumestaruustokoissa toimi Marko Puranen. Pisteet selittelyjen kera:
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 8 (päiväkävelyä)
Seuraaminen taluttimetta 8,5 (hieman vähemmän päiväkävelyä)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9 (?)
Luoksetulo 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
Estehyppy 6 (rupesi haistelemaan grillimakkaroiden hajuja ja tarvitsi toisen käskyn, lisäksi kynnet rapsahtivat esteeseen)
Kokonaisvaikutus 8,5 (liikkeiden välissä villieläintyyppistä käyttäytymistä, tuomari kyllä muotoili tämän jotenkin nätimmin)
Yhteensä 178,5 p. I-tulos, 1. sija, Alokasluokan rotumestaruus.

Kokeen jälkeen lähdettiin taas metsäreissulle. Sateisen päivän myötä metsässä oli märkää ja metsäreissun myötä koirat märkiä ja hiekkaisia. Koirat siis suihkun kautta sisälle ja syömään. Ja samaa rataa myös ihmiset, tosin me lähdettiin holskuporukalla ulos syömään, suuntana meksikolaisravintola Pedritas. Ruoan jälkeen mahat pullollaan ajeltiin vanhan kaupungin kautta taloja katsellen.

Sunnuntaiaamuna taas jännitys valtasi mielen ja vatsan. Aamiaiseksi sillä kertaa vain se perinteinen appelsiinimehu. Sunnuntain kokeessa Myrskyn seuraamiset alkoi jo lähennellä sitä tuttua Myrskyä. Tietenkin sitten onnistuttiin kumminkin tekemään muita ja jopa ihan uusia virheitä. Oma vika kun en ollut tajunnut harjoitella merkkejä kehässä. En kyllä ollut osannut ajatella, että alokkaassa niitä vielä olisikaan. Tuomarina oli myös sunnuntaina Marko Puranen. Pisteitä ja selittelyjä:
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 10
Seuraaminen taluttimetta 9,5 (löysyyttä joissain käännöksissä)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9 (vino)
Luoksetulo 8 (eka käskyllä meni luoksetulon lähtöpaikan vieressä olleelle merkille, tarvitsi siis toisen käskyn, jonka jälkeen luoksetulo perfect)
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5 (liikutti takajalkoja)
Estehyppy 8 (kynnet rapsahtivat esteeseen)
Kokonaisvaikutus 9 (haukkui liikkeiden välissä)
Yhteensä 184 p. I-tulos, 1. sija, kp, TK1

Ehdittiin vielä sunnuntaina sekä hihnalenkille Annan ja Mikin kanssa että koko revohkan kanssa irtolenkille. Käytiin katselemassa Kokkolan rauniorataa, koirat pääsi vähän kiipeilemään ensin raunioradalle ja sitten ketteryysesteille. Ja tietty myös metsään revittelemään. Myöhemmin päivällä Anna lähti ajelemaan kotiin ja alkuillasta me Myrskyn kanssa hypättiin pohjoisen junaan. Junassa Myrskyä nukutti aika mukavasti. Maanantaina se jo kyseli, että mitä nyt treenattais..

Kaupungissa kipaistiin kiemura, Myrsky oli normaalin kiinnostunut ihmisistä, mutta ei häiriöksi vaan kiltisti tepsutteli mun vierellä. Häiriökoiran rekisteröi, muttei siitä sen enempää ollut kiinnostunut. Yksinjätettäessä oli kytännyt vaan mun perään.

Samassa kokeessa BH:n suorittivat hyväksytysti myös treenikaverit Katja & Ruska, Heli & Ritu sekä Marja & Otto & Donna. Onnittelut heille!

Nea vietti päivän kaverikoiraillen "mummulassa". Nea on edelleen hyvässä kunnossa. Touhuilee iloisin mielin ja jaksaa helposti pitemmätkin lenkit.

En halua, että Nean kaltainen koira joutuu olemaan jatkuvasti toipilaana. Eri asia olisi jos olisi toivoa, että kasvaimen saisi kokonaan poistettua. Joulun aikoihin kasvaimeen alkoi ilmestyä ulokkeita. Tuntuu, että kasvain kasvaa hurjaa vauhtia. Ulokkeiden määrä on lisääntynyt ja ne ovat moninkertaistuneet kooltaan. Tähän asti Nea on liikkunut suhteellisen normaalisti, mutta nyt näyttää siltä, että kasvain on alkanut jäykistää hieman Nean liikkeitä. Tietenikään Nean kanssa ei ole harrastettu mitään rankkaa ja repivää liikuntaa, mutta omaehtoisesti se on saanut juosta vapaana juuri niin kuin huvittaa. Nyt viime viikkoina olen huomannut, että Nea ei revittele metsässä enää ihan täysillä. Silti se juoksentelee iloisena ja jaksaa helposti pitempiäkin lenkkejä. Noin kuukausi sitten Nea kävi rokotuksilla ja samalla tehtiin terveystarkastus. Sydän, keuhkot, hampaat, lihaksisto jne. kaikki erinomaisessa kunnossa. Ainoastaan kasvain vaivaa.

Nea harrastaa tällä hetkellä ulkoikun lisäksi mm. erilaisten tavaroiden kuskausta, lumessa pyörimistä, kuoppien kaivamista, kadonneiden aarteiden metsästystä sekä kaverikoirailua "mummulassa". Kunhan lumet sulaa, jatketaan rauhallisia nenähommia eli tarkkuusetsintää ja peltojälkeä.

Nyt elellään ajatuksella päivä kerrallaan ja toivotaan, että kasvain kasvaa ulospäin, eikä ala painaa mitään sisäelimiä.

27.07.06 Myrsky kävi erkkarissa Turussa 22.07.06, tuloksena JUN ERI1. Myrsky oli mukana myös Süzi-Dog's -kasvattajaryhmässä, joka oli ROP ja BIS1!

Nealta leikattiin toukokuun lopussa kasvain, joka huomattiin muun eläinlääkärikäynnin yhteydessä. Vielä pari päivää ennen leikkausta Nea juoksi kaksi nollarataa Keminmaan kisoissa. Nean kunto oli siis ihan normaali ja odotin jännityksellä agilityn SM-kisoja ja MM-karsintoja.

Kasvain osoittautui schwannomaksi, joka on onneksi hyvänlaatuinen, mutta valitettavasti ärhäkkä kasvamaan takaisin. Etenkin, kun sitä on yleensä hyvin vaikea poistaa kokonaan, koska se ei ole muodoltaan selvärajainen, vaan reunat ovat usein haaroittuneet ja pistemäiset.

Kasvaimen muodon vuoksi myös tervettä kudosta jodutaan usein poistamaan laajalti. Nealla asiaa vaikeutti vielä se, että kasvain oli vaikeassa paikassa vatsa- ja selkälihasten välissä, munuaisen vieressä, osin lihaksiin kiinnittyneenä. Nealta jouduttiin aukomaan lihaksia monessa kerroksessa ja leikkaushaavakin oli yli kymmenen senttiä pitkä

.Kuvissa Nea kolme päivää leikkaun jälkeen
Haava viisi päivää leikkauksen jälkeen >>
Haava kymmenen päivää leikkaun jälkeen, päivää ennen tikkien poistoa >>

Itse leikkauksesta Nea on toipunut hyvin, mutta kasvain saattaa jo nyt olla kasvamassa takaisin. Nean kanssa elellään päivä kerrallaan ilman mitään suuria suunnitelmia. Agilitystä ja PK-lajeista Nea on jäänyt eläkkeelle, tokoa treenaillaan ja jälkeä tehdään myös, koska se on Nealle se juttu, eikä niin fyysisesti repivää kuin esteiden suorittaminen. Pumpuliin Neaa ei kääritä, vaan Nea saa lenkkeillä ja treenailla tokoa ja jälkeä jaksamisensa mukaan. Myös lenkkeilty on ihan normaalisti. Sohvakoiran elämä ei olisi reilua Neaa kohtaan. Nea rakastaa toimintaa. Niin kauan kuin Nealla ei ole kipuja, se saa tassutella seuranamme. Toivotavasti vielä monta monta vuotta.